1. JALOMETALLITUOTTEIDEN OSTAMINEN

JALOMETALLIEN LEIMAT JA KIVIEN TAKUUTODISTUKSET

Jalometallituotteiden pitoisuudet ja merkinnät on Suomessa määritelty lainsäädännössä. Turvatekniikan keskukseen rekisteröidyillä nimileiman haltijoilla on oikeus valmistaa tai maahantuoda jalometallituotteita. Jalometalliesineissä on pääsääntöisesti oltava leimat, jotka kertovat valmistajan ja materiaalin. Lisäksi tuotteessa voi olla valmistusvuoden ja -paikkakunnan leima sekä tarkastusleima.

Läheskään kaikissa maissa ei ole jalometallituotteita koskevaa lainsäädäntöä tai markkinavalvontaa, joten tuotteiden hankkiminen ulkomailta on aina enemmän tai vähemmän ostajan omalla vastuulla. Suomessa jalometallien aitouden voit todeta tuotteessa olevista leimoista.

Jalometalleilla (kulta, hopea, platina ja palladium) on maailmanmarkkinahinta, joten tuotteissa käytetyt materiaalit ovat kaikkialla yhtä arvokkaita. Valmiiden korujen hintaan vaikuttavat kuitenkin käytettyjen metallien ja kivien ohella myös valmistuskustannukset, verot jne., jotka muodostavat usein suurimman osan tuotteen hinnasta.

Jalokiville ja helmille ei Suomessa ole lainsäädäntöä. Arvokkaita jalokiviä ostettaessa kannattaa pyytää myyjältä todistus, jossa kiven nimi, paino, väri, puhtaus ja hionta on mainittu.

ROMUKULTA JA -HOPEA
Romukullaksi nimitetään kultaesineitä, joille ei enää ole käyttöä ja jotka siksi romutetaan. Romukullan ostaja on kiinnostunut vain korun sisältämästä kullasta, ei seosaineista eikä korun alkuperäisen hinnan kattamista kuluista. Romutetuista esineistä kulta pitää erottaa muista aineista ja muokata uudelleen korumateriaaliksi, joten näistä esineistä ei saa myytäessä lähellekään niistä aikanaan maksettua hintaa eikä edes esineen sisältämän kullan maailmanmarkkinahintaa. Myytäessä tarpeettomia jalometalliesineitä ovat esineiden leimat tärkeä todiste materiaalista niiden ostajalle.

MUITA SÄÄDÖKSIÄ JA OHJEITA
VAKAUSLAKI JA TUKESIN ANTAMAT OHJEET:
Jos liike myy esimerkiksi ketjuja tai ostaa romukultaa grammahintaan, liikkeessä on oltava vaattu vaaka. Vakauksesta on oltava merkkinä vaakaan kiinnitetty vakaustarra ja asiakkaan tulee myös saada itse nähdä punnitustulos.

KULUTTAJANSUOJALAKI JA KULUTTAJA-ASIAMIEHEN OHJEET:
Laki ja kuluttaja-asiamiehen ohjeet koskevat myös jalometallialan toimintaa. Alennusmyynneissä myytävien tuotteiden pitää olla ollut ensin samassa liikkeessä normaalihinnalla myynnissä. Loppuunmyyntiä saa mainostaa korkeintaan puoli vuotta silloin, kun liike lopettaa kokonaan toimintansa. Remonttiloppuunmyynnit ja muut alennusmyynnit saavat ohjeiden mukaan kestää enintään kaksi kuukautta kerrallaan ja yhteensä enintään kolme kuukautta kalenterivuoden aikana. Erikoistarjoukset saavat olla pääsääntöisesti vain noin kuukauden mittaisia.

VINKKEJÄ OSTAJALLE
• Tarkista toimivatko korujen lukot ja neulamekanismit ja ovatko korvakorujen painikkeet, "pukinsarvet", napakat.
• Tarkista ovatko korujen ja hopeaesineiden juotossaumat siistejä ja pinta viimeistelty.
• Tarkista ovatko aterimien varret hyvin ja suorasti kiinni teräosissa.
• Tarkista että haarukoiden piikit ja veitsien terät ovat riittävän teräviä, mutta muut reunat eivät.
• Varmista että saman valmistajan samaa tuotesarjaa on saatavilla myöhemminkin, jos olet aikeissa kerätä tai täydentää sarjaa.
• Jos ostat korun jokapäiväiseen käyttöön, keskustele myyjän kanssa korun rakenteiden, metallin ja kivien kestävyydestä.
• Huom! Tavallinen kuluttaja hankkii kulta-alan tuotteita melko harvoin ja eri valmistajien tuotteissa voi olla merkittäviä laatueroja, joten hintavertailun tekeminen voi olla kuluttajalle hankalaa. Niinpä jalometallituotteita ostaessasi sinun kannattaa olla poikkeuksellisen tarkkana ja välttää epäilyttäviä tuotteita.

2. JALOMETALLITUOTTEIDEN LEIMAT

Jalometallituotteiden leimauksista on annettu määräyksiä Suomessa jo 1400-luvulla. Aluksi tuotteisiin vaadittiin tekijän nimileima, sen jälkeen vuosileima ja myöhemmin myös paikkakuntaleima. Vanhoissa esineissä saattaa olla myös sahalaitakuvio, joka on ammattikunnan vanhimman, oltermannin, merkki esineen tarkastamisesta. Nykyiset merkitsemistavat ovat pääosin peräisin vuodelta 1810. Leimojen avulla ostaja voi varmistua esineen alkuperästä ja jalometallipitoisuudesta.

Täydellinen suomalainen leimasarja:
Nimileima, tarkastusleima, pitoisuusleima, vuosileima ja paikkakuntaleima.

TARKASTUSLEIMA
Tarkastusleima eli kruunuleima kertoo, mikä laitos tuotteen on tarkastanut. Se on tae pitoisuuden ja muiden lakisääteisten asioiden tarkastamisesta, sekä siitä että valmistaja on rekisteröity. Suomalaisissa tarkastusleimoissa on kruunun kuva sydämenmuotoisella pohjalla. Aikaisemmin soikea pohjamuoto kertoi tuotteen olevan tuontitavaraa. Tuotteiden tarkastuttaminen ja tarkastusleimaaminen muuttuivat vapaaehtoisiksi v. 2001.

NIMILEIMA
Tuotteen valmistajan, myyjän tai maahantuojan on merkittävä tuotteensa nimileimallaan. Nimileima voi olla iso kirjain tai niiden yhdistelmä. Ennen v. 2001 hyväksyttiin myös kuvioita nimileimoiksi. Nimileimat rekisteröidään Turvallisuus- ja kemikaalivirastossa (TUKES).

PITOISUUSLEIMA
Pitoisuusleima kertoo esineessä käytetystä jalometallista ja sen suhteellisesta määrästä. Soikea pohjamuoto tarkoittaa kultaa, suorakaide hopeaa, salmiakin muotoinen pohja platinaa ja harkon muotoinen palladiumia. Ilman pohjamuotoa olisi vaikeaa erottaa toisistaan esimerkiksi kullattua hopeaa ja kultaa. Numerot tarkoittavat jalometallin vähimmäismäärää tuhannesosina eli promilleina (‰). Esim. 585 tarkoittaa 585 promillea eli 58,5 %:a. Mitä tahansa numeroita eli pitoisuuksia ei kuitenkaan voida käyttää. Suomessa sallittuja pitoisuuksia kullalle ovat 375, 585, 750, 916 ja 999, hopealle 800, 830, 925 ja 999, platinalle 850, 900, 950 ja 999 sekä palladiumille 500, 850, 950 ja 999. Kullan pitoisuudesta käytetään puhekielessä myös nimitystä karaatti. Karaatti tarkoittaa 24-osia, esim. 14 karaattia = 14/24 = 583,33 ‰. Muilla metalleilla ei ole virallista merkitsemistapaa, vaan ne voidaan ilmoittaa esim. lyhentein tai nimin: MET, metal (= mikä tahansa metalli) tai tina.

VUOSILEIMA
Vuosileima kertoo valmistusvuoden. Esim. Z8=2001. Vuosileiman käyttö on vapaaehtoista.

PAIKKAKUNTALEIMA
Paikkakuntaleiman käyttö on vapaaehtoista. Ennen leima kertoi tarkastuspaikan, nykyisin valmistuspaikkakunnan.

ULKOMAISET LEIMAT
Suomessa hyväksytään myös joitakin ulkomaisia jalometallituotteiden leimoja. Tärkeimmät niistä ovat ns. CCM-leimat (=Common Control Mark). CCM-sopimuksessa on mukana 19 jäsenmaata (Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Irlanti, Iso-Britannia, Alankomaat, Itävalta, Sveitsi, Portugali, Tsekin tasavalta, Kypros, Unkari, Israel, Latvia, Liettua, Slovakia, Slovenia ja Puola). CCM-leimatut tuotteet voivat tulla Suomen markkinoille sellaisenaan. Toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa maassa leimatut jalometallituotteet hyväksytään Suomessa, jos kuluttajat saivat leimojen perusteella vastaavat tiedot kuin suomalaisista leimoista (vähintään vastuutahon ja pitoisuuden promilleina).

LEIMAUKSESTA VAPAUTETUT TUOTTEET
Aivan kaikkea myyntiin tulevaa tavaraa ei tarvitse leimata. Tavallisimmat leimauksesta vapautetut tuotteet ovat alle 1 gramman painoiset kulta- ja platina ja palladiumesineet ja alle 10 gramman painoiset hopeaesineet. Leimaamattominakin näiden tuotteiden tulee täyttää asetuksen vaatimukset. Vähintään 50-vuotiaat esineet on vapautettu leimauksesta, samoin kuin erilaiset tieteen tai taiteen tekemiseen tarkoitetut laitteet, esim. hopeiset soittimet. Materiaaleja ei myöskään tarvitse leimata.

3. MATERIAALIT JA PINNOITTEET

Jalometallit ovat puhtaina käytettyinä yleensä liian pehmeitä, joten niitä seostetaan muilla metalleilla. Seosaineita käytetään myös, jotta jalometalliin saadaan haluttu värisävy, sen työstöominaisuudet paranevat ja kustannukset alenevat.

Jalometalliesineitä voidaan myös pinnoittaa eri syistä: värin parantamiseksi, koristekuvioiden tai kivien tuomiseksi paremmin esille, tummumisen estämiseksi jne. Hopeointi tai kultaus ei kuitenkaan lisää esineen rahallista arvoa eikä pelkkä jalometallipäällyste tee esineestä jalometallituotetta.

KELTAKULTA
Kultaan seostetaan pääasiassa kuparia ja hopeaa. Seosaineiden suhteita muuttamalla kullan sävyä voidaan vaihdella vihertävästä punertavaan. Etelä-ja Keski-Euroopassa arvostetaan vaaleampaa keltaista sävyä ja Venäjällä punaisempaa kuin Suomessa. Joskus "väärän" värinen kulta pinnoitetaan halutun värisellä kultauksella. Käytössä tämä kuluu pois ja alta paljastuu alkuperäinen väri. Joskus kultaesineet lakataan, mutta yleisimmin niitä ei pinnoiteta millään.

MUITA KELTAISIA METALLEJA
Kuparin erottaa hyvin punaisen värin vuoksi kullasta, mutta erilaiset kupariseokset saattavat värinsä puolesta harhauttaa jopa kultasepän. Keltainen metalli saattaa olla esim:
• messinkiä, joka on kuparin ja sinkin seos.
• pronssia, jossa on kuparin lisäksi pääasiassa joko tinaa tai lyijyä.
• kultadupleeta, jossa epäjalon metallin päälle on kiinnitetty ohut kultakerros.

VALKOKULTA
Valkokultaa ei löydy luonnosta, vaan sen väri on saatu lisäämällä kultaan nikkeli- tai palladiumpitoista seosainetta. Nikkelivalkokultaiset esineet yleensä rodinoidaan päältä värin parantamiseksi ja nikkelin liukenemisen estämiseksi. Nikkelidirektiivi rajoittaa nykyisin nikkelin käyttöä mm. koruissa.

HOPEA
Hopeassa käytetään seosaineena kuparia. Normaali hopeaseos ei sisällä nikkeliä, mutta joskus esineitä on niklattu päältä, jotta ne eivät tummuisi. Nykyisin tummumisen estämiseksi varsinkin riipusketjuja rodinoidaan. Yleisimmin hopeaesineet pinnoitetaan puhtaalla hopealla.

PLATINA
Platinaa käytetään useimmiten melkein puhtaana. Platina muistuttaa väriltään valkokultaa, mutta on käytössä tätä kestävämpää. Platina ei kaipaa pinnoitteita.

PALLADIUM
Palladium on platinametalli, jota käytetään toistaiseksi melko vähän koruissa.

MUITA VALKOISIA / VAALEITA METALLEJA
Titaani on käytössä kellonkuorissa ja vähäisessä määrin myös koruissa, tällöin yleensä värjättynä. Tina on pehmeä metalli, josta tehdään jonkun verran pinssejä ja muita koruja, enimmäkseen tuoppeja, kynttilänjalkoja tms. Alpakka eli vanhalta nimeltään uushopea ei sekään ole jalometalli, vaan kuparin, nikkelin ja sinkin seos. Alpakkaesineet hopeoidaan, sillä alpakka maistuu pahalta (lusikat) ja hopeoinnilla saadaan esineelle kauniimpi väri.

METALLIEN TUTKITUTTAMINEN
Jalometallit eivät maistu eivätkä haise miltään. Muilta osin metallin tunnistaminen ilman tarkempia testejä voi olla hyvinkin hankalaa. Metallilaboratoriot ja tarkastuslaitokset tekevät analyyseja myös yksityisasiakkaiden esineistä. Osalla menetelmistä saadaan likimääräinen arvio jalometallin määrästä ja osalla menetelmistä tarkemmat määrät jopa kaikista materiaalin metalleista. Tarkempia menetelmiä varten esineestä joudutaan ottamaan pala ja kaikissa analyyseissä joudutaan ainakin poistamaan pinnoitteet pieneltä alueelta. Esineen mahdollisen korjauttamisen kustannukset jäävät korun omistajan hoidettaviksi.

4. KIVET JA HELMET

Lähes kaikista kivistä ja helmistä on myynnissä taidokkaita jäljitelmiä sekä luonnonoloja jäljitellen tehtyjä kopioita. Luonnossa jalokivet ovat syntyneet erilaisten alkuaineiden seoksista tietyssä lämpötilassa ja paineessa. Näitä olosuhteita jäljittelemällä voidaan valmistaa "aitoja kopioita" eli synteettisiä kiviä.

AITOUDEN LISÄKSI KIVEN HINTAAN VAIKUTTAVAT
SEURAAVAT TEKIJÄT:

1. KIVI-TAI MINERAALILAJI. Korukivinä voidaan käyttää mitä tahansa kiviä, mutta jalokiviksi luokiteltavien on pääsääntöisesti oltava kovia ja harvinaisia.
2. KIVEN KOKO. Jalokivien paino ilmoitetaan karaatteina. Yksi karaatti on 0,2 g. Yleisimmin käytetyt timantit painavat 0,01-0,25 karaattia.
3. PUHTAUS. Puhtaudella tarkoitetaan kiven sisäisen rakenteen virheettömyyttä. Kiven sisällä olevia virheitä, kuten halkeamia, kaasukuplia ja epäpuhtauksia, kutsutaan sulkeumiksi.
4. VÄRI. Kellertävät timantit ovat halvempia kuin värittömät, sinisafiireissa ruiskukan värinen sininen on kallein.
5. HIONTA. Oikealla hionnalla kiven loisto ja värit pääsevät oikeuksiinsa. Erikoishiontaiset kivet maksavat hieman enemmän kuin tavalliset.

KAMEE
Kameet ovat kaivertamalla tehtyjä kohokuvioita, joissa hyödynnetään materiaalin (simpukankuoren tai kiven) kerroksi

Timantti ja helmiSPEKTOLIITTI
Spektroliitti on nimitys Suomesta löytyvälle labradoriitille. Se on pehmeä kivi eikä sovellu jokapäiväiseen käyttöön eteenkään sormuksissa.

TIMANTTI
Timantit ovat koostumukseltaan hiiltä, josta niitä voidaan valmistaa jopa teollisesti. Timantteja voidaan värjätä säteilyttämällä. Arvokkain timantin väri on luonnosta löytyvä täysin väritön, lähes sinertävä. Tavallisesti luonnosta löytyvät timantit ovat hiukan kellertäviä. Yksi yleisimmistä timantin jäljitelmistä on zirkonia.

HELMI
Aidon ja viljellyn helmen helmiäiskerros on kasvanut simpukan sisällä simpukkaa ärsyttävän esineen pinnalle. Simpukat voivat elää joko suolaisissa (akoya-helmet) tai makeissa (biva-helmet) luonnonvesissä. Ns. Mallorcan helmet ovat täysin keinotekoisia helmen jäljitelmiä.

SMRubiiniARAGDI
Vihreä, hyvälaatuisena kallis jalokivi. Lähes aina smaragdeissa on silmin havaittavia sulkeumia.

RUBIINI, SAFIIRI
Rubiini on punainen korundi. Kaikki muun väriset korundit ovat safiireja, niistä yleisin on sinisafiiri. Suurin osa liikkeissä olevista rubiineista ja sinisafiireista on synteettisiä.

KEHYSISTUTUS
Kehysistukassa kehyksen reuna on taivutettu kiven reunan päälle. Kehysistutusta käytetään etupäässä pyöröhiotuille kiville.

KRUUNUISTUTUS
Kruunuistukassa valo pääsee kiven alta ja istukan koristerei'istä. Läpinäkyvä kivi pääsee näin parhaiten oikeuksiinsa. Kruunuistukassa kivi on kiinni kiven päälle taivutetun kynsin eli krappanoin.

KARMUSEERINKI
Karmuseeringissa on keskellä tavallisimmin isohko värillinen kivi tai helmi ja ympärillä timantteja.

Raeistutus

HIERTÄMINEN
Hiertämällä istutetut kivet ovat melko hyvin suojassa kolhuilta, eivätkä kivet tai kivi-istukat takerru kiinni vaatteisiin. Metallia on hierretty kiven reunojen päälle.

RAEISTUTUS
Raeistutusta käytetään etupäässä riviin istutettaville pienehköille kiville. Metallista nostetut rakeet pitävät kivet kiinni.

5. ERILAISIA KULTASEPÄNTEKNIIKOITA

PunontaValtaosa myynnissä olevista jalometalliesineistä on valmistettu teollisesti massatuotantona. Esine tai sen osat on joko valettu tai prässätty. Prässätyt esineet ovat yleensä ohuita. Niissä metallin kiderakenne on puristunut kestävään muotoon ja pinta on tiivis. Prässäämällä tehdään levystä koruja, astioita,
ruokailuvälineitä, mitaleja jne.

Valetut esineet ovat prässättyjä paksumpia ja niissä näkyy usein pieniä huokosia. Valetut esineet eivät kestä kovin hyvin vääntämistä tai esimerkiksi sormuksen venyttämistä suuremmaksi.

EmalointiKultasepällä on valamisen ja prässäämisen ohella mahdollisuus lukemattomiin käsityötekniikoihin. Perustekniikoita ovat sahaaminen, viilaaminen, vasarointi ja juottaminen. Näiden lisäksi käytössä ovat mm. seuraavat tekniikat, joista jokainen jättää esineeseen ominaisen ja tunnistettavan työnjäljen. 

PUNONTA
Useimmat ketjut punotaan eri muotoisista lenkeistä. Punomisen lisäksi varsinkin erittäin ohutta hopealankaa voidaan virkata, kutoa ja nyplätä.

FiligraaniEMALOINTI
Emalointi on esineen pinnan koristelemista eräänlaisella lasilla. Emalointiin sopiva lasijauhe sulatetaan kiinni esineen pinnalle. Aito emali ei kestä iskuja, toisin kuin muoviset jäljitelmät.

FILIGRAANI
Filigraani muistuttaa pitsiä (lat. filum = lanka ja lat. granum = jyvä, helmi). Monet myynnissä olevat filigraanikorut tai filigraanilla koristellut korut ovat valamalla tehtyjä kopioita.

NielloPAKOTTAMINEN
Pintaan saadaan kolmiulotteinen kuviointi muokkaamalla ainetta vuoroin kummaltakin puolelta punsseleilla eli "rautatapeilla", joiden metallia muokkaavat päät on muotoiltu eri tavoin. Pakotetun näköisiä esineitä voidaan tehdä myös prässäämällä.

NIELLO
Niello esineen pinnassa muistuttaa lyijykynän jälkeä (lat. niger = musta). Niellomassa, joka on tehty hopeasta, kuparista ja lyijystä, sulatetaan kiinni esineen pintaan tehtyihin syvennyksiin.

KaivertaminenKAIVERTAMINEN
GranulointiTekstejä ja kuvia voidaan kaivertaa koneella ja käsin. Kaiverrus yksilöi tuotteen ja voi helpottaa kadoksissa olleen tuotteen oikean omistajan tunnistamisessa. Vanhoissa esineissä kaiverruksilla on historiallinen merkitys. Arvokkaat esineet tulisi ehdottomasti kaivertaa käsin. Käsinkaiverruksessa viivan paksuutta ja syvyyttä voidaan säädellä. Konekaiverrettu ura on tasapaksu ja matala eikä kestä kovaa kulutusta. Konekaiverrus sopii hyvin epäjaloille tuotteille, mitaleihin ja kellojen takakansiin.

GRANULOINTI
Filigraanitöihin liittyy usein granulointi (lat. granum = jyvä, helmi). Granuloinnissa esineen pintaa koristeellaan kiinnittämällä siihen pieniä metallijyväsiä. Kuten filigraanit myös useimmat granuloidut esineet ovat valamalla tehtyjä kopioita.

SKRYMPPAUS
Vanhoissa hopeisissa silmälasi- ja savukerasioissa on useasti ryppyinen eli skrympattu pinta. Se tehdään kuumentamalla hopealevyä niin, että levyn Skrymppauspinta sulaa ja kuroutuu jähmettyessään poimuille. Esineeseen saadaan kolmiulotteisia kuvioita myös syövyttämällä esineen pinnasta metallia pois sopivilla hapoilla.

LANKAUPOTUS
Lankaupotusta käytetään useimmin aseiden teräsosissa tai itämaisissa messinkisissä koristelautasissa. Lankaupotusta varten esineen pintaan tehdään uria, joihin upotetaan erivärisiä metallilankoja.

6. JALOMETALLIESINEIDEN KÄYTTÖ, SÄILYTYS, PUHDISTUS JA KORJAUS

KÄYTTÖ
Kemikaalit ovat myös helmille ja herkille kiville tuhoisia. Esimerkiksi voiteet muuttavat turkoosikiven vihreäksi tunkeutuessaan sen huokosiin. Siksi korut kannattaa pukea aina vasta meikkauksen ja hajusteiden laiton jälkeen.

Ohuet tai ontot korut eivät kestä jokapäiväistä käyttöä. Kaikki korut kannattaa riisua yön ajaksi. Esimerkiksi litistyneet ketjut murtuvat helposti, eivätkä ole enää korjattavissa alkuperäiseen asuunsa.

Hopeaesineitä käytettäessä kannattaa muistaa, että eräät ruoka-aineet ovat haitallisia hopealle: viininhappo syövyttää ja lipeäkala, majoneesi sekä kananmuna tummentavat hopeaesineitä.

SÄILYTYS
Korut ja hopeaesineet kannattaa puhdistaa aina ennen säilytystä. Varsinkin hopean pinnalle jäävät epäpuhtaudet ja sormenjäljet tummentavat esineen pahimmillaan muutamassa viikossa.

Korut kannattaa myös säilyttää niin, etteivät ne pääse hankaamaan toisiaan. Litteät ketjut säilyvät parhaiten murtumatta ja ohuet menemättä solmuun, jos voit ripustaa ne säilytyksen ajaksi.

Kivikoruja ei pidä säilyttää kuumassa paikassa. Kovissakin kivissä olevat sulkeumat voivat rikkoa kiven laajetessaan lämmön vaikutuksesta. Joidenkin kivien väri myös muuttuu kuumuudessa. Violetista ametistista saattaa kovassa kuumuudessa tulla keltainen sitriini.

Tinaesineet haurastuvat pakkasessa. Niihin tulee pikkuhiljaa hauraita tummia läikkiä, tinaruttoa, joka murenee pois esineestä.

PUHDISTUS
Kultasepänliikkeistä on saatavilla erilaisia jalometallien puhdistukseen suunniteltuja tuotteita. Puhdistusaineet ovat myrkyllisiä, joten niitä käytettäessä tulee käyttää myös suojakäsineitä, tuulettaa huone ja huuhdella lopuksi esineet huolellisesti puhtaalla vedellä. Paras tulos saadaan puhdistuttamalla esineet kultasepällä. Kultaseppä voi samalla hioa pois esineiden pintaan tulleet naarmut.

KULTAKORUT
Mieto saippuavesi käy kullalle ja koville kiville, mutta ei huokoisille kiville tai helmille. Pesuveteen voi lisätä tilkan ammoniakkia. Jos puhdistukseen tarvitaan harjaa, sen tulisi olla erittäin pehmeä.

HOPEAESINEET
Hopeaesineistä kannattaa huuhtoa ensin pöly ja irtolika pois juoksevan veden alla, jotta ne eivät naarmuttaisi esineen pintaa jatkopuhdistuksessa. Puhdistukseen kannattaa käyttää kultasepänliikkeistä hankittua hopeanpuhdistusnestettä, -pastaa tai -liinaa. Nesteitä käytettäessä kannattaa muistaa, että ne poistavat myös koristetummennukset esineistä. Kannujen sisäosat voi puhdistaa astianpesuaineella, jotta sisäpintoihin ei jäisi puhdistusaineiden myrkkyjä. Hopea-astioita ja -aterimia ei kannata pestä koneessa. Astianpesukoneen kuumuudessa kahvat saattavat löystyä ja voimakkaasti emäksinen pesuaine syövyttää hopeaa.

PRONSSIESINEET
Jos lakkapinta on kulunut pois ja koru on tummunut, sen voi puhdistaa hopeankiillotusliinalla tai messingin ja kuparin puhdistusaineella. Sitä ennen loput lakkauksesta kannattaa poistaa asetonilla (kynsilakanpoistoaineella) ja lopuksi pestä koru astianpesuaineella. Kuivan esineen voi yrittää lakata uudelleen spray-metallilakalla tai värittömällä kynsilakalla.

KUNNON TARKISTUS
Koruista kannattaa tarkastaa tai tarkastuttaa kultasepällä aika ajoin ketjujen kunto, lukkojen toimivuus, kivien istutukset ja helminauhoissa silkkilangan kunto.

KORJAUS

NÄITÄ ESINEITÄ EI KANNATA YLEENSÄ KORJATA
• ohuet hopeiset riipusketjut
• usein katkenneet kultaketjut
• dupleeketjut
• alpakkalusikat

Jalometalliesineitä ei tule koskaan antaa kotinikkarille tinajuotoksin korjattavaksi. Tina ja lyijy pilaavat jalometallit käyttökelvottomiksi. Jätettäessä koru tai muu jalometalliesine liikkeeseen korjattavaksi, siitä kannattaa pyytää asianmukainen vastaanottokuitti, johon on merkitty mahdollisimman tarkat tiedot esineestä. Työstä kannattaa pyytää myös etukäteen hinta-arvio ja kysyä myös mahdollisten leimojen säilymisestä toimenpiteiden aikana. Häviävien leimojen tilalle on aina mahdollista saada uudet joko kultasepältä tai tarkastuslaitokselta. Esinettä säilytetään ilmoitetusta valmistumispäivästä 3 kk, jonka jälkeen se toimitetaan löytötavaratoimistoon.

7. KORUT JA ALLERGIA

Pääsääntö allergioiden osalta on, että mitä jalommasta metallista koru on tehty, sitä vähemmän on pelkoa allergioista tai yliherkkyysreaktioista. Yleisin allergian aiheuttaja koruissa on nikkeli.
Korujen käyttö voi joskus aiheuttaa myös muita haittoja. Ontot korut ja punotut ketjut keräävät epäpuhtauksia, leveät sormukset hiostavat ja huolimattomasti viimeistellyissä esineissä voi olla teräviä reunoja tai kuvioita, jotka hankaavat ihon punaiseksi ja araksi. Lävistyksiä (korvien rei´itykset, napakorut yms.) kannattaa hankkia vain asiantuntijan luona. On syytä muistaa, että lävistys on aina avohaava, johon helposti epäpuhtaissa oloissa joutuu bakteereja. Lävistystä on myös jaksettava hoitaa kärsivällisesti ja huolella.

8. MISTÄ SAA LISÄTIETOA

TUKES, www.tukes.fi
• alaa valvova viranomainen
• rekisteröi jalometallialan valmistajat ja maahantuojat
• tekee markkinavalvontaa eli tarkastaa myynnissä olevia tuotteita
• osallistuu kehitys- ja tutkimustyöhön
• antaa ohjeita ja tiedottaa

MUUT VIRANOMAISET
• Kuluttajavirasto ja kunnalliset
kuluttajaneuvojat
• terveystoimi / terveystarkastajat

TARKASTUSLAITOKSET
• tekevät analyyseja mm. jalometalleille
• leimaavat jalometallituotteet

ALAN LIITOT JA YHDISTYKSET
• Suomen Kultaseppien liitto ry
• Suomen Kelloseppien liitto ry
• Suomen Kello- ja Jalometallikauppiaat ry
• Käsi- ja taideteollisuuden liitto
• Kaivertajat ry

YRITYKSET
• metalleja tutkivat, puhdistavat ja toimittavat yritykset
• kiviä tutkivat yritykset
• jalometallikauppiaat
• jalometallituotteiden maahantuojat
• valmistajat

OPPILAITOKSET
• varsinaiset kultasepän ammattiin valmistavat oppilaitokset:
Lahden ammattikorkeakoulu / Muotoiluinstituutti
Lahden käsi- ja taideteollisuusoppilaitos
Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus
• monet käsityö- ja taideteollisuusoppilaitokset antavat valmiuksia työskennellä jalometallialalla.

HARRASTUSPIIRIT
• kultaseppien kerhot
• kivikerhot
• kansalaisopintojen koruntekokurssit

9. SANASTO

AKOYA -HELMI AKOYA -HELMI, suolaisessa vedessä kasvatetun simpukan helmi
ALPAKKA kuparin, sinkin ja nikkelin seos, vanhalta nimitykseltään uushopea
ANALYYSI testi, jolla tutkitaan mm. jalometallin pitoisuus korussa
BIWA -HELMI makeassa vedessä kasvatetun simpukan helmi
BERYLLI mineraalilaji
BRILJANTTI kivihionta, jossa kivessä on 56 viistettä
DUPLEE, DOUPLÈ nimitys kahdelle päällekkäin hitsatulle metallille
EMALI lasimainen koristelu koruissa tai muissa metalliesineissä
EPÄJALO METALLI muut metallit ja metalliseokset kuin kulta, hopea ja platina
FILIGRAANI metallista tehty pitsimäinen koru tai koristelutekniikka
GRANULOINTI esineen pinnan koristeleminen pienenpienillä metallipalloilla
HOPEOITU ohuesti hopealla päällystetty
JALOKIVIJÄLJITELMÄ mikä tahansa jotakin jalokiveä ulkonäöltään jäljittelevä
KAMEE useimmiten simpukankuoresta tehty kohokuvio
KARAATTI (ka) jalokiven paino, 1 ka = 0,2 grammaa
KARAATTI (K) puhtaan kullan määrä korun materiaalissa, 14 K = 14/24 = 583,33‰
KARMUSEERINKI kivi-istutus, jossa keskellä olevaa kiveä ympäröi pienemmät kivet
KORPUS-TUOTTEET kannut, maljat yms. astiat
KORUNDI mineraalilaji
KRUUNULEIMA eli tarkastusleima
KULLATTU ohuesti kullalla päällystetty
KULTADUPLEE ohuella kultalevyllä päällystetty yleensä epäjalo metalli
MESSINKI kuparin ja sinkin seos
NIELLO lähinnä hopeaesineen koristeleminen lyijypitoisella metalliseoksella
NIKLATTU nikkelipinnoite
NIMILEIMA kirjain, kirjainyhdistelmä tai kuvio, kts. vastuuleima
OLTERMANNI mestarikillan vanhin
PAIKKAKUNTALEIMA kertoo tuotteen valmistuspaikkakunnan
PITOISUUSLEIMA kertoo jalometallin vähimmäispitoisuuden tuotteen raaka-aineessa
PRONSSI kuparin ja tinan, alumiinin tai lyijyn seos
PUKINSARVI tappikorvakorun takakappale
PUNSSELI rautatappi, jolla voidaan metalliin lyödä kuvioita tai muotoja
RODINOINTI rodium-metallilla päällystäminen
ROMUKULTA raaka-aineeksi myytävät käytetyt kultaesineet
RUBIINI punainen korundi
SAFIIRI kaikki muut värit korundeista, paitsi punainen
SINISAFIIRI sininen korundi
SMARAGDI kromin vihreäksi värjäämä berylli
SPEKTROLIITTI suomalainen kivi, jossa parhaimmillaan näkyvät sateenkaaren värit
SULKEUMA kiven sisällä oleva särö, kaasukupla, epäpuhtaus jne.
SYNTEETTINEN KIVI luonnonolosuhteita jäljittelemällä, aidoista raaka-aineista tehty kivi
TARKASTUSLEIMA tarkastuslaitoksen lyömä leima osoituksena pitoisuuden tutkimisesta
UUSHOPEA vanha nimitys alpakalle
VALKOKULTA kultaseos, joka on saatu valkoiseksi nikkelillä tai palladiumilla
VASTUULEIMA eli nimileima, joka kertoo esineen tekijän tai muun vastuutahon
VUOSILEIMA kirjaimen ja numeron yhdistelmä, joka kertoo tuotteen valmistusvuoden
ZIRKONI luonnosta löytyvä tavallisesti värillinen korukivi
ZIRKONIA eli cubic zirkonia, ihmisen valmistama timantin jäljitelmä