Paikkakuntaleima on 1600-luvulla käyttöön tulleen kaupunkileiman peruja. Tuolloin pakollisesta leimasta selvisi, missä kaupungissa esine oli valmistettu. Sepät nimittäin saivat harjoittaa ammattiaan vain kaupungeissa.

Vanhoissa paikkakuntaleimoissa pohjamuoto oli vapaa, nyt pohjamuotona on vaakunakilpi. Aiemmin paikkakuntaleiman pohjanmuoto seurasi usein pitoisuusleiman muotoa; esimerkiksi kultatuotteisiin lyötiin paikkakuntaleimat soikeapohjaisina.

Kunta voi hakea omaa paikkakuntaleimaa kirjallisella hakemuksella Tukesista. Rekisteröidyt paikkakuntaleimat ovat kuntaliitoksista huolimatta edelleen käytettävissä. Käytössä on edelleen myös useita vuoden 1943 paikkakuntaleimauudistuksessa hyväksyttyjä leimoja.

[A-J] [K-L] [M-S] [T-Z]

A-J

[A-J] [K-L] [M-S] [T-Z]
[JOHDANTO]

K-L

[A-J] [K-L] [M-S] [T-Z]
[JOHDANTO]

M-S

[A-J] [K-L] [M-S] [T-Z]
[JOHDANTO]

T-Z

[A-J] [K-L] [M-S] [T-Z]
[JOHDANTO]