Kaikki jalometalliesineen merkinnät eivät kuulu tavalliseen nimi-, paikkakunta-, pitoisuus-, vuosi- tai tarkastusleimasarjaan. Tälle sivulle on koottu virhelyöntejä, siirtymävaiheita, lisämerkkejä, tuontileimauksia ja merkitykseltään avoimia leimoja.
Tutki ensin esineen koko leimasarja ja vertaa tunnistettavia merkkejä sivuston muihin luetteloihin. Erikoinen merkki voi olla esimerkiksi omistajan nimi, valmistajan sisäinen numero, vientimaan pitoisuusleima tai yksinkertaisesti epäonnistunut lyönti.
Kun tavallinen tulkinta ei sovi
Virheet ja poikkeamat
Leima voi olla väärä, kahteen kertaan lyöty tai peräisin järjestelmän vaihtumisvaiheesta. Poikkeama ei yksinään tarkoita, että esine olisi epäaito.
Vanha tarkastus- ja vuosileima vuonna 1810
Porvoolaisen Gustaf Granfeltin leimaamassa lusikassa on Ruotsin vallan aikainen kolmen kruunun tarkastusleima ja vanhan järjestelmän vuosileima D3.
Esine on todennäköisesti leimattu aivan vuoden 1810 alussa, ennen uuden yhden kruunun tarkastusleiman valmistumista ja siirtymistä A-kirjaimesta alkaneeseen Suomen vuosileimasarjaan.
W5
Suomen vuosileimasarjassa ei käytetä W-kirjainta. Merkintää ei siksi pidä tulkita suomalaiseksi vuosileimaksi.
Tuplakruunu
Ensimmäinen tarkastusleima ei ole osunut kohdalleen, joten kruunu on lyöty uudelleen.
Tuplapaikkakunta
Paikkakuntaleima on lyöty kahteen kertaan hieman eri kohtiin.
Pitoisuus 79
Vuosina 1853–1891 käytössä olivat pitoisuusleimat 84 ja 78. Leima 79 ei ole ollut virallisesti käytössä.
813H, UH ja 750
Hopealusikkaan on paikkakunta- ja vuosileiman sijasta lyöty vahingossa muita leimoja.
Varsinaisen leimasarjan lisäksi
Omistaja-, juhla- ja lisämerkit
Nämä merkinnät kertovat esimerkiksi omistajasta, käsityöstä, materiaalista, koosta tai valmistajan sisäisestä seurannasta.
Millennium-juhlaleima
Inspecta Oy:n vapaaehtoisella juhlaleimalla yksilöitiin vuonna 2000 valmistettuja koruja ja korusarjoja. Leiman saivat vain määräysten mukaisesti testatut ja tarkastusleimatut tuotteet.
Merkin suunnitteli kultaseppämestari Pia-Mari Laamanen. Kuvassa juhlaleima on leimasarjan viimeisenä.
G.SIDOROW
Varsinaisen leimasarjan jälkeen lusikkaan on merkitty omistajan nimi G.SIDOROW.
Kaksoisleimaus CG + AK
Kultasepänleski Carolina Granbom jatkoi Porvoossa verstasta vuosina 1858–1867 ja käytti nimileimaa CG. Vuoden 1864 lusikassa on lisäksi tunnistamaton AK-leima, joka on todennäköisesti työn tehneen kisällin oma merkki.
Jalometallitoimiston leima
EL-monogrammi on tarkastus- ja pitoisuusleiman välissä. Sitä käytettiin vuosina 1980–1986 jalometallitoimiston toimistopäällikkö Elsi Lindahlin aikana tietyissä tarkastetuissa tuotteissa.
Lindahlin seuraajien leimat löytyvät Tukesin kuviollisten nimileimojen luettelosta numeroilla 235 ja 304.
Käsityö
Lisäleimalla on haluttu korostaa, että esine on valmistettu käsityönä.
Suomenlinna
Suomenlinnassa toimiva kultasepänalan yritys käyttää yleisesti tunnettua Suomenlinnan tunnusta paikkakuntaleiman kaltaisena lisämerkkinä.
Sundqvist
Veljekset Sundqvist käyttivät 1930-luvulla kokonimileimansa yläpuolella kahdeksankulmaista kotimaisen tuotteen alkuperämerkkiä. Vuonna 1932 käyttöön tulleen merkin kehitti Kotimainen työ ry, ja sen piirsi Matti Björklund, myöhemmin Visanti.
Ristausnumero
Jotkin valmistajat merkitsivät tuotteisiinsa myymälän sisäisen ristausnumeron. Numeron avulla esine voitiin yhdistää luetteloon, johon kirjattiin esimerkiksi työn hinta, kivet, paino, piirroksen numero ja työn tehnyt seppä.
Valkovuokko
Sirokorun ja Diacastin kehittämässä EcoAct-hopeassa käytetty valkovuokkoleima tuli käyttöön vuonna 2008. Seoksen hienopitoisuus on 965 promillea, mutta tuotteet on leimattu lainsäädännön mukaisella 925-pitoisuusleimalla.
Lusikkakoko
Helsinkiläinen kultaseppä Fagerroos käytti 1890-luvulla pikkulusikoissa kokoa ilmaisevaa numerointia: esimerkiksi 0 = 126 mm, 2 = 133 mm ja 4 = 140 mm.
Usean järjestelmän leimasarjat
Tuonti- ja siirtymäleimat
Maahantuotu esine voi kantaa sekä alkuperämaan että Suomessa lisättyjä leimoja. Myös säädösten muuttuminen on jättänyt esineisiin päällekkäisiä järjestelmiä.
HjF – tuontiesine vuodelta 1907
Ulkomailla valmistetun hopeaesineen pitoisuus on 830, ja numero 2487 on valmistajan malli- tai sarjanumero. Suomessa käytettiin vuonna 1907 hopean pitoisuusleimaa 813H, joten maahantuoja Fagerroos lisäsi tuotteeseen suomalaiset leimat.
Tarkastusleimassa on vielä tavallinen sydämenmuotoinen pohja. Soikea tuontitavaran tarkastusleima tuli käyttöön vuonna 1925.
Pd · A.Tillander
Oy A. Tillander Ab käytti Pd-leimaa palladiumkoruissa ennen kuin palladiumista tuli leimausasetuksen alainen jalometalli vuonna 2009.
PT · A.Tillander
Oy A. Tillander Ab käytti PT-leimaa platinakoruissa ennen kuin platinasta tuli leimausasetuksen alainen jalometalli vuonna 1977.
925S
Kupittaan Kullan vientiin valmistamassa korussa on norjalainen hopean pitoisuusleima 925S.
Kaksi pitoisuusleimaa
Vuonna 1892 leimatussa hopealusikassa ovat sekä vanha luotimääräinen pitoisuusleima 13L että samana vuonna käyttöön tullut tuhannesosaleima 813.
Sydämenmuotoiset leimat
Konstantin Liljeström käytti vuonna 1894 valmistamassaan lusikassa sydämenmuotoisia leimapohjia; paikkakuntaleima on vaakunakilvessä. Vuonna 1895 voimaan tulleet määräykset edellyttivät hopean pitoisuusleimoille suorakulmaista pohjaa ja numeroiden yhteyteen H-kirjainta.
Suomalaiset ja norjalaiset leimat
Suomen Kultasepät Oy:n maahantuomassa lusikassa suomalaiset leimat on lyöty norjalaisten leimojen molemmin puolin. Suomalainen 813H-pitoisuusleima on tuontitarkastuksesta huolimatta jäänyt lyömättä.
Leimasarjassa näkyvät Suomen Kultasepät Oy, tuontitarkastusleima, NM eli norjalainen design, norjalainen 830S-pitoisuusleima, Thorvald Marthinsen Sölvvarefabrikkin pikarileima, Norjaa osoittava N, Turun paikkakuntaleima A ja vuosileima K6 eli 1939.
Kaiverrettu nimileima
Suomessa tuontitarkastetussa esineessä nimileima JE on kaiverrettu punsselilla lyödyn leiman sijasta.
Ulkomainen 830-pitoisuusleima on peitetty suomalaisella 813H-leimalla ja ulkomainen valmistajaleima tuontitarkastusleimalla. Lisäksi näkyvät Helsinki, vuosileima X5 eli 1927 ja tuntematon JE.
Tutkimus jatkuu
Merkitykseltään avoimet leimat
Kaikille löydetyille merkinnöille ei ole vielä löytynyt luotettavaa selitystä. Ne esitetään avoimina havaintoina, ei varmoina tunnistuksina.
80
Leiman merkitystä ei ole nykyisessä aineistossa selvitetty.
HETTA
Leiman merkitystä tai käyttötapaa ei ole nykyisessä aineistossa selvitetty.
L.
Suomen Kultasepät Oy:n Turussa vuonna 1901 leimaaman lusikan leimasarjan viimeisenä on L. Leiman merkitys on tuntematon.
INARI
Pienellä merkillä monta käyttötapaa
Pisteet leimoissa
Pisteiden käytöstä leimojen yhteydessä ei ole ollut yhtenäistä määräystä. Niiden sijainti tai määrä ei siksi yksin ratkaise leiman tunnistusta.
Nimileimat
Pisteitä ja kaksoispisteitä esiintyy varsinkin vanhimmissa nimileimoissa. Piste voi olla kirjainten alareunassa tai ylempänä niiden keskikohdalla. Samalla sepällä saattoi olla sekä pisteettömiä että pisteellisiä versioita.
Sortavalassa Elias Jokinen käytti vuonna 1891 leimaa EJ ja vuonna 1902 muotoa E.J. Tillanderilla tunnetaan versiot AT, AT. ja A.T. Kaksoispiste saattoi olla nimikirjainten välissä, kuten G:H ja C:G:N, tai esimerkiksi lopussa muodossa F.B:.
Vuosi- ja pitoisuusleimat
Vanhimmat vuosileimat olivat yleensä pisteettömiä, mutta poikkeuksia tunnetaan: Turussa käytettiin vuonna 1846 vuosileimaa N.2. Pisteet yleistyivät vuosileimoissa 1800-luvun lopulla ja saattoivat olla vain kirjaimen jälkeen, kirjaimen ja numeron jälkeen tai vain numeron jälkeen.
Pitoisuusleimoissa piste oli tavallisesti numeroiden jälkeen, kuten 813.H, mutta sitä käytettiin myös H-kirjaimen jälkeen muodossa 870.H. Pisteitä tunnetaan myös paikkakuntaleimoista, esimerkiksi Loviisan L.-leimasta.