Jalometallituotteiden kuluttajaopas kertoo, mitä ostajan kannattaa tietää leimoista, materiaaleista, kivistä ja helmistä, kultasepäntekniikoista sekä esineiden käytöstä, hoidosta ja korjaamisesta.
1 · Ostajan opas
Jalometallituotteiden ostaminen
Jalometallien leimat ja kivien takuutodistukset
Jalometallituotteiden pitoisuudet ja merkinnät on Suomessa määritelty lainsäädännössä. Turvatekniikan keskukseen rekisteröidyillä nimileiman haltijoilla on oikeus valmistaa tai maahantuoda jalometallituotteita. Jalometalliesineissä on pääsääntöisesti oltava leimat, jotka kertovat valmistajan ja materiaalin. Lisäksi tuotteessa voi olla valmistusvuoden ja -paikkakunnan leima sekä tarkastusleima.
Läheskään kaikissa maissa ei ole jalometallituotteita koskevaa lainsäädäntöä tai markkinavalvontaa, joten tuotteiden hankkiminen ulkomailta on aina enemmän tai vähemmän ostajan omalla vastuulla. Suomessa jalometallien aitouden voi todeta tuotteessa olevista leimoista.
Jalometalleilla — kullalla, hopealla, platinalla ja palladiumilla — on maailmanmarkkinahinta, joten tuotteissa käytetyt materiaalit ovat kaikkialla yhtä arvokkaita. Valmiiden korujen hintaan vaikuttavat kuitenkin käytettyjen metallien ja kivien ohella myös valmistuskustannukset, verot ja muut kulut, jotka muodostavat usein suurimman osan tuotteen hinnasta.
Jalokiville ja helmille ei Suomessa ole lainsäädäntöä. Arvokkaita jalokiviä ostettaessa kannattaa pyytää myyjältä todistus, jossa mainitaan kiven nimi, paino, väri, puhtaus ja hionta.
Romukulta ja -hopea
Romukullaksi nimitetään kultaesineitä, joille ei enää ole käyttöä ja jotka siksi romutetaan. Romukullan ostaja on kiinnostunut vain korun sisältämästä kullasta, ei seosaineista eikä korun alkuperäisen hinnan kattamista kuluista. Romutetuista esineistä kulta pitää erottaa muista aineista ja muokata uudelleen korumateriaaliksi. Siksi esineistä ei myytäessä saa lähellekään niistä aikanaan maksettua hintaa eikä edes niiden sisältämän kullan maailmanmarkkinahintaa. Tarpeettomia jalometalliesineitä myytäessä esineiden leimat ovat ostajalle tärkeä todiste materiaalista.
Muita säädöksiä ja ohjeita
Vakauslaki ja Tukesin antamat ohjeet
Jos liike myy esimerkiksi ketjuja tai ostaa romukultaa grammahintaan, liikkeessä on oltava vaattu vaaka. Vakauksesta on oltava merkkinä vaakaan kiinnitetty vakaustarra, ja asiakkaan tulee myös saada itse nähdä punnitustulos.
Kuluttajansuojalaki ja kuluttaja-asiamiehen ohjeet
Laki ja kuluttaja-asiamiehen ohjeet koskevat myös jalometallialan toimintaa. Alennusmyynneissä myytävien tuotteiden pitää olla ollut ensin samassa liikkeessä normaalihinnalla myynnissä. Loppuunmyyntiä saa mainostaa korkeintaan puoli vuotta silloin, kun liike lopettaa kokonaan toimintansa. Remonttiloppuunmyynnit ja muut alennusmyynnit saavat ohjeiden mukaan kestää enintään kaksi kuukautta kerrallaan ja yhteensä enintään kolme kuukautta kalenterivuoden aikana. Erikoistarjoukset saavat olla pääsääntöisesti vain noin kuukauden mittaisia.
Vinkkejä ostajalle
- Tarkista, toimivatko korujen lukot ja neulamekanismit ja ovatko korvakorujen painikkeet eli ”pukinsarvet” napakat.
- Tarkista, ovatko korujen ja hopeaesineiden juotossaumat siistejä ja pinta viimeistelty.
- Tarkista, ovatko aterimien varret hyvin ja suorasti kiinni teräosissa.
- Tarkista, että haarukoiden piikit ja veitsien terät ovat riittävän teräviä, mutta muut reunat eivät.
- Varmista, että saman valmistajan samaa tuotesarjaa on saatavilla myöhemminkin, jos aiot kerätä tai täydentää sarjaa.
- Jos ostat korun jokapäiväiseen käyttöön, keskustele myyjän kanssa korun rakenteiden, metallin ja kivien kestävyydestä.
2 · Merkinnät
Jalometallituotteiden leimat
Jalometallituotteiden leimauksista on annettu määräyksiä Suomessa jo 1400-luvulla. Aluksi tuotteisiin vaadittiin tekijän nimileima, sen jälkeen vuosileima ja myöhemmin myös paikkakuntaleima. Vanhoissa esineissä saattaa olla myös sahalaitakuvio, joka on ammattikunnan vanhimman, oltermannin, merkki esineen tarkastamisesta. Nykyiset merkitsemistavat ovat pääosin peräisin vuodelta 1810. Leimojen avulla ostaja voi varmistua esineen alkuperästä ja jalometallipitoisuudesta.
Tarkastusleima
Tarkastusleima eli kruunuleima kertoo, mikä laitos tuotteen on tarkastanut. Se on tae pitoisuuden ja muiden lakisääteisten asioiden tarkastamisesta sekä siitä, että valmistaja on rekisteröity. Suomalaisissa tarkastusleimoissa on kruunun kuva sydämenmuotoisella pohjalla. Aikaisemmin soikea pohjamuoto kertoi tuotteen olevan tuontitavaraa. Tuotteiden tarkastuttaminen ja tarkastusleimaaminen muuttuivat vapaaehtoisiksi vuonna 2001.
Nimileima
Tuotteen valmistajan, myyjän tai maahantuojan on merkittävä tuotteensa nimileimallaan. Nimileima voi olla iso kirjain tai kirjainyhdistelmä. Ennen vuotta 2001 hyväksyttiin myös kuvioita nimileimoiksi. Nimileimat rekisteröidään Turvallisuus- ja kemikaalivirastossa (Tukes).
Pitoisuusleima
Pitoisuusleima kertoo esineessä käytetystä jalometallista ja sen suhteellisesta määrästä. Soikea pohjamuoto tarkoittaa kultaa, suorakaide hopeaa, salmiakin muotoinen pohja platinaa ja harkon muotoinen palladiumia. Ilman pohjamuotoa olisi vaikeaa erottaa toisistaan esimerkiksi kullattua hopeaa ja kultaa.
Numerot tarkoittavat jalometallin vähimmäismäärää tuhannesosina eli promilleina (‰). Esimerkiksi 585 tarkoittaa 585 promillea eli 58,5 prosenttia. Mitä tahansa numeroita eli pitoisuuksia ei kuitenkaan voida käyttää. Suomessa sallittuja pitoisuuksia kullalle ovat 375, 585, 750, 916 ja 999, hopealle 800, 830, 925 ja 999, platinalle 850, 900, 950 ja 999 sekä palladiumille 500, 850, 950 ja 999.
Kullan pitoisuudesta käytetään puhekielessä myös nimitystä karaatti. Karaatti tarkoittaa 24-osia: esimerkiksi 14 karaattia = 14/24 = 583,33 ‰. Muilla metalleilla ei ole virallista merkitsemistapaa, vaan ne voidaan ilmoittaa esimerkiksi lyhentein tai nimin: MET, metal (= mikä tahansa metalli) tai tina.
Vuosileima
Vuosileima kertoo valmistusvuoden. Esimerkiksi Z8 tarkoittaa vuotta 2001. Vuosileiman käyttö on vapaaehtoista.
Paikkakuntaleima
Paikkakuntaleiman käyttö on vapaaehtoista. Ennen leima kertoi tarkastuspaikan, nykyisin valmistuspaikkakunnan.
Ulkomaiset leimat
Suomessa hyväksytään myös joitakin ulkomaisia jalometallituotteiden leimoja. Tärkeimmät niistä ovat niin sanotut CCM-leimat (Common Control Mark). Oppaan ilmestyessä CCM-sopimuksessa oli mukana 19 jäsenmaata: Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Irlanti, Iso-Britannia, Alankomaat, Itävalta, Sveitsi, Portugali, Tšekin tasavalta, Kypros, Unkari, Israel, Latvia, Liettua, Slovakia, Slovenia ja Puola. CCM-leimatut tuotteet voivat tulla Suomen markkinoille sellaisenaan. Toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa maassa leimatut jalometallituotteet hyväksytään Suomessa, jos kuluttaja saa leimojen perusteella vastaavat tiedot kuin suomalaisista leimoista — vähintään vastuutahon ja pitoisuuden promilleina.
Leimauksesta vapautetut tuotteet
Aivan kaikkea myyntiin tulevaa tavaraa ei tarvitse leimata. Oppaan ilmestyessä tavallisimmat leimauksesta vapautetut tuotteet olivat alle yhden gramman painoiset kulta-, platina- ja palladiumesineet sekä alle kymmenen gramman painoiset hopeaesineet. Leimaamattominakin näiden tuotteiden tuli täyttää asetuksen vaatimukset. Vähintään 50-vuotiaat esineet oli vapautettu leimauksesta, samoin kuin erilaiset tieteen tai taiteen tekemiseen tarkoitetut laitteet, esimerkiksi hopeiset soittimet. Materiaaleja ei myöskään tarvinnut leimata.
3 · Metallit
Materiaalit ja pinnoitteet
Jalometallit ovat puhtaina käytettyinä yleensä liian pehmeitä, joten niitä seostetaan muilla metalleilla. Seosaineita käytetään myös, jotta jalometalliin saadaan haluttu värisävy, sen työstöominaisuudet paranevat ja kustannukset alenevat.
Jalometalliesineitä voidaan myös pinnoittaa eri syistä: värin parantamiseksi, koristekuvioiden tai kivien tuomiseksi paremmin esille, tummumisen estämiseksi ja niin edelleen. Hopeointi tai kultaus ei kuitenkaan lisää esineen rahallista arvoa, eikä pelkkä jalometallipäällyste tee esineestä jalometallituotetta.
Keltakulta
Kultaan seostetaan pääasiassa kuparia ja hopeaa. Seosaineiden suhteita muuttamalla kullan sävyä voidaan vaihdella vihertävästä punertavaan. Etelä- ja Keski-Euroopassa arvostetaan vaaleampaa keltaista sävyä ja Venäjällä punaisempaa kuin Suomessa. Joskus ”väärän” värinen kulta pinnoitetaan halutun värisellä kultauksella. Käytössä tämä kuluu pois ja alta paljastuu alkuperäinen väri. Joskus kultaesineet lakataan, mutta yleisimmin niitä ei pinnoiteta millään.
Muita keltaisia metalleja
Kuparin erottaa hyvin punaisen värin vuoksi kullasta, mutta erilaiset kupariseokset saattavat värinsä puolesta harhauttaa jopa kultasepän. Keltainen metalli saattaa olla esimerkiksi:
- messinkiä, joka on kuparin ja sinkin seos
- pronssia, jossa on kuparin lisäksi pääasiassa joko tinaa tai lyijyä
- kultadupleeta, jossa epäjalon metallin päälle on kiinnitetty ohut kultakerros.
Valkokulta
Valkokultaa ei löydy luonnosta, vaan sen väri on saatu lisäämällä kultaan nikkeli- tai palladiumpitoista seosainetta. Nikkelivalkokultaiset esineet yleensä rodinoidaan päältä värin parantamiseksi ja nikkelin liukenemisen estämiseksi. Nikkelidirektiivi rajoittaa nykyisin nikkelin käyttöä muun muassa koruissa.
Hopea
Hopeassa käytetään seosaineena kuparia. Normaali hopeaseos ei sisällä nikkeliä, mutta joskus esineitä on niklattu päältä, jotta ne eivät tummuisi. Nykyisin tummumisen estämiseksi varsinkin riipusketjuja rodinoidaan. Yleisimmin hopeaesineet pinnoitetaan puhtaalla hopealla.
Platina
Platinaa käytetään useimmiten melkein puhtaana. Platina muistuttaa väriltään valkokultaa, mutta on käytössä tätä kestävämpää. Platina ei kaipaa pinnoitteita.
Palladium
Palladium on platinametalli, jota käytettiin oppaan ilmestyessä koruissa vielä melko vähän.
Muita valkoisia ja vaaleita metalleja
Titaania käytetään kellonkuorissa ja vähäisessä määrin myös koruissa, tällöin yleensä värjättynä. Tina on pehmeä metalli, josta tehdään jonkin verran pinssejä ja muita koruja, mutta enimmäkseen tuoppeja, kynttilänjalkoja ja vastaavia esineitä. Alpakka eli vanhalta nimeltään uushopea ei sekään ole jalometalli, vaan kuparin, nikkelin ja sinkin seos. Alpakkaesineet hopeoidaan, sillä alpakka maistuu pahalta esimerkiksi lusikoissa ja hopeoinnilla esineelle saadaan kauniimpi väri.
Metallien tutkituttaminen
Jalometallit eivät maistu eivätkä haise miltään. Muilta osin metallin tunnistaminen ilman tarkempia testejä voi olla hyvinkin hankalaa. Metallilaboratoriot ja tarkastuslaitokset tekevät analyyseja myös yksityisasiakkaiden esineistä. Osalla menetelmistä saadaan likimääräinen arvio jalometallin määrästä ja osalla tarkemmat määrät jopa kaikista materiaalin metalleista.
Tarkempia menetelmiä varten esineestä joudutaan ottamaan pala, ja kaikissa analyyseissä joudutaan ainakin poistamaan pinnoitteet pieneltä alueelta. Esineen mahdollisen korjauttamisen kustannukset jäävät korun omistajan hoidettaviksi.
4 · Korukivet
Kivet ja helmet
Lähes kaikista kivistä ja helmistä on myynnissä taidokkaita jäljitelmiä sekä luonnonoloja jäljitellen tehtyjä kopioita. Luonnossa jalokivet ovat syntyneet erilaisten alkuaineiden seoksista tietyssä lämpötilassa ja paineessa. Näitä olosuhteita jäljittelemällä voidaan valmistaa ”aitoja kopioita” eli synteettisiä kiviä.
Aitouden lisäksi kiven hintaan vaikuttavat
- Kivi- tai mineraalilaji. Korukivinä voidaan käyttää mitä tahansa kiviä, mutta jalokiviksi luokiteltavien on pääsääntöisesti oltava kovia ja harvinaisia.
- Kiven koko. Jalokivien paino ilmoitetaan karaatteina. Yksi karaatti on 0,2 grammaa. Yleisimmin käytetyt timantit painavat 0,01–0,25 karaattia.
- Puhtaus. Puhtaudella tarkoitetaan kiven sisäisen rakenteen virheettömyyttä. Kiven sisällä olevia virheitä, kuten halkeamia, kaasukuplia ja epäpuhtauksia, kutsutaan sulkeumiksi.
- Väri. Kellertävät timantit ovat halvempia kuin värittömät; sinisafiireissa ruiskukan värinen sininen on kallein.
- Hionta. Oikealla hionnalla kiven loisto ja värit pääsevät oikeuksiinsa. Erikoishiontaiset kivet maksavat hieman enemmän kuin tavalliset.
Kamee
Kameet ovat kaivertamalla tehtyjä kohokuvioita, joissa hyödynnetään materiaalin — simpukankuoren tai kiven — kerroksia.
Spektroliitti
Spektroliitti on nimitys Suomesta löytyvälle labradoriitille. Se on pehmeä kivi eikä sovellu jokapäiväiseen käyttöön etenkään sormuksissa.
Timantti
Timantit ovat koostumukseltaan hiiltä, josta niitä voidaan valmistaa jopa teollisesti. Timantteja voidaan värjätä säteilyttämällä. Arvokkain timantin väri on luonnosta löytyvä täysin väritön, lähes sinertävä. Tavallisesti luonnosta löytyvät timantit ovat hiukan kellertäviä. Yksi yleisimmistä timantin jäljitelmistä on zirkonia.
Helmi
Aidon ja viljellyn helmen helmiäiskerros on kasvanut simpukan sisällä simpukkaa ärsyttävän esineen pinnalle. Simpukat voivat elää joko suolaisissa — akoya-helmet — tai makeissa — biwa-helmet — luonnonvesissä. Niin sanotut Mallorcan helmet ovat täysin keinotekoisia helmen jäljitelmiä.
Smaragdi
Vihreä ja hyvälaatuisena kallis jalokivi. Lähes aina smaragdeissa on silmin havaittavia sulkeumia.
Rubiini ja safiiri
Rubiini on punainen korundi. Kaikki muun väriset korundit ovat safiireja; niistä yleisin on sinisafiiri. Suurin osa liikkeissä olevista rubiineista ja sinisafiireista on synteettisiä.
Kivien istutustapoja
Kehysistutus
Kehysistukassa kehyksen reuna on taivutettu kiven reunan päälle. Kehysistutusta käytetään etupäässä pyöröhiotuille kiville.
Kruunuistutus
Kruunuistukassa valo pääsee kiven alta ja istukan koristerei’istä. Läpinäkyvä kivi pääsee näin parhaiten oikeuksiinsa. Kruunuistukassa kivi on kiinni kiven päälle taivutettujen kynsien eli krappanoiden avulla.
Karmuseerinki
Karmuseeringissa on keskellä tavallisimmin isohko värillinen kivi tai helmi ja ympärillä timantteja.
Hiertäminen
Hiertämällä istutetut kivet ovat melko hyvin suojassa kolhuilta, eivätkä kivet tai kivi-istukat takerru kiinni vaatteisiin. Metallia on hierretty kiven reunojen päälle.
Raeistutus
Raeistutusta käytetään etupäässä riviin istutettaville pienehköille kiville. Metallista nostetut rakeet pitävät kivet kiinni.
5 · Valmistus
Erilaisia kultasepäntekniikoita
Valtaosa myynnissä olevista jalometalliesineistä on valmistettu teollisesti massatuotantona. Esine tai sen osat on joko valettu tai prässätty. Prässätyt esineet ovat yleensä ohuita. Niissä metallin kiderakenne on puristunut kestävään muotoon ja pinta on tiivis. Prässäämällä tehdään levystä koruja, astioita, ruokailuvälineitä, mitaleja ja muita esineitä.
Valetut esineet ovat prässättyjä paksumpia ja niissä näkyy usein pieniä huokosia. Valetut esineet eivät kestä kovin hyvin vääntämistä tai esimerkiksi sormuksen venyttämistä suuremmaksi.
Kultasepällä on valamisen ja prässäämisen ohella mahdollisuus lukemattomiin käsityötekniikoihin. Perustekniikoita ovat sahaaminen, viilaaminen, vasarointi ja juottaminen. Seuraavista tekniikoista jokainen jättää esineeseen ominaisen ja tunnistettavan työnjäljen.
Punonta
Useimmat ketjut punotaan eri muotoisista lenkeistä. Punomisen lisäksi varsinkin erittäin ohutta hopealankaa voidaan virkata, kutoa ja nyplätä.
Emalointi
Emalointi on esineen pinnan koristelemista eräänlaisella lasilla. Emalointiin sopiva lasijauhe sulatetaan kiinni esineen pinnalle. Aito emali ei kestä iskuja, toisin kuin muoviset jäljitelmät.
Filigraani
Filigraani muistuttaa pitsiä (latinan filum = lanka ja granum = jyvä, helmi). Monet myynnissä olevat filigraanikorut tai filigraanilla koristellut korut ovat valamalla tehtyjä kopioita.
Pakottaminen
Pintaan saadaan kolmiulotteinen kuviointi muokkaamalla ainetta vuoroin kummaltakin puolelta punsseleilla eli ”rautatapeilla”, joiden metallia muokkaavat päät on muotoiltu eri tavoin. Pakotetun näköisiä esineitä voidaan tehdä myös prässäämällä.
Niello
Niello muistuttaa esineen pinnassa lyijykynän jälkeä (latinan niger = musta). Hopeasta, kuparista ja lyijystä tehty niellomassa sulatetaan kiinni esineen pintaan tehtyihin syvennyksiin.
Kaivertaminen
Tekstejä ja kuvia voidaan kaivertaa koneella ja käsin. Kaiverrus yksilöi tuotteen ja voi helpottaa kadoksissa olleen tuotteen oikean omistajan tunnistamista. Vanhoissa esineissä kaiverruksilla on historiallinen merkitys.
Arvokkaat esineet tulisi ehdottomasti kaivertaa käsin. Käsinkaiverruksessa viivan paksuutta ja syvyyttä voidaan säädellä. Konekaiverrettu ura on tasapaksu ja matala eikä kestä kovaa kulutusta. Konekaiverrus sopii hyvin epäjaloille tuotteille, mitaleihin ja kellojen takakansiin.
Granulointi
Filigraanitöihin liittyy usein granulointi (latinan granum = jyvä, helmi). Granuloinnissa esineen pintaa koristellaan kiinnittämällä siihen pieniä metallijyväsiä. Kuten filigraanit, myös useimmat granuloidut esineet ovat valamalla tehtyjä kopioita.
Skrymppaus
Vanhoissa hopeisissa silmälasi- ja savukerasioissa on usein ryppyinen eli skrympattu pinta. Se tehdään kuumentamalla hopealevyä niin, että levyn pinta sulaa ja kuroutuu jähmettyessään poimuille. Esineeseen saadaan kolmiulotteisia kuvioita myös syövyttämällä esineen pinnasta metallia pois sopivilla hapoilla.
Lankaupotus
Lankaupotusta käytetään useimmin aseiden teräsosissa tai itämaisissa messinkisissä koristelautasissa. Lankaupotusta varten esineen pintaan tehdään uria, joihin upotetaan erivärisiä metallilankoja.
6 · Esineiden hoito
Käyttö, säilytys, puhdistus ja korjaus
Käyttö
Kemikaalit ovat helmille ja herkille kiville tuhoisia. Esimerkiksi voiteet muuttavat turkoosikiven vihreäksi tunkeutuessaan sen huokosiin. Siksi korut kannattaa pukea aina vasta meikkauksen ja hajusteiden laiton jälkeen.
Ohuet tai ontot korut eivät kestä jokapäiväistä käyttöä. Kaikki korut kannattaa riisua yöksi. Esimerkiksi litistyneet ketjut murtuvat helposti, eivätkä ole enää korjattavissa alkuperäiseen asuunsa.
Hopeaesineitä käytettäessä kannattaa muistaa, että eräät ruoka-aineet ovat haitallisia hopealle: viinihappo syövyttää ja lipeäkala, majoneesi sekä kananmuna tummentavat hopeaesineitä.
Säilytys
Korut ja hopeaesineet kannattaa puhdistaa aina ennen säilytystä. Varsinkin hopean pinnalle jäävät epäpuhtaudet ja sormenjäljet tummentavat esineen pahimmillaan muutamassa viikossa.
Korut kannattaa säilyttää niin, etteivät ne pääse hankaamaan toisiaan. Litteät ketjut säilyvät parhaiten murtumatta ja ohuet ketjut menemättä solmuun, jos ne voi ripustaa säilytyksen ajaksi.
Kivikoruja ei pidä säilyttää kuumassa paikassa. Kovissakin kivissä olevat sulkeumat voivat rikkoa kiven laajetessaan lämmön vaikutuksesta. Joidenkin kivien väri myös muuttuu kuumuudessa. Violetista ametistista saattaa kovassa kuumuudessa tulla keltainen sitriini.
Tinaesineet haurastuvat pakkasessa. Niihin tulee vähitellen hauraita tummia läikkiä, tinaruttoa, joka murenee pois esineestä.
Puhdistus
Kultasepänliikkeistä on saatavilla erilaisia jalometallien puhdistukseen suunniteltuja tuotteita. Puhdistusaineet ovat myrkyllisiä, joten niitä käytettäessä tulee käyttää suojakäsineitä, tuulettaa huone ja huuhdella esineet lopuksi huolellisesti puhtaalla vedellä. Paras tulos saadaan puhdistuttamalla esineet kultasepällä. Kultaseppä voi samalla hioa pois esineiden pintaan tulleet naarmut.
Kultakorut
Mieto saippuavesi käy kullalle ja koville kiville, mutta ei huokoisille kiville tai helmille. Pesuveteen voi lisätä tilkan ammoniakkia. Jos puhdistukseen tarvitaan harjaa, sen tulisi olla erittäin pehmeä.
Hopeaesineet
Hopeaesineistä kannattaa huuhtoa ensin pöly ja irtolika pois juoksevan veden alla, jotta ne eivät naarmuttaisi esineen pintaa jatkopuhdistuksessa. Puhdistukseen kannattaa käyttää kultasepänliikkeestä hankittua hopeanpuhdistusnestettä, -pastaa tai -liinaa. Nesteitä käytettäessä kannattaa muistaa, että ne poistavat esineistä myös koristetummennukset. Kannujen sisäosat voi puhdistaa astianpesuaineella, jotta sisäpinnoille ei jäisi puhdistusaineiden myrkkyjä. Hopea-astioita ja -aterimia ei kannata pestä koneessa. Astianpesukoneen kuumuudessa kahvat saattavat löystyä, ja voimakkaasti emäksinen pesuaine syövyttää hopeaa.
Pronssiesineet
Jos lakkapinta on kulunut pois ja koru on tummunut, sen voi puhdistaa hopeankiillotusliinalla tai messingin ja kuparin puhdistusaineella. Sitä ennen loput lakkauksesta kannattaa poistaa asetonilla eli kynsilakanpoistoaineella ja lopuksi pestä koru astianpesuaineella. Kuivan esineen voi yrittää lakata uudelleen spray-metallilakalla tai värittömällä kynsilakalla.
Kunnon tarkistus
Koruista kannattaa tarkastaa tai tarkastuttaa kultasepällä aika ajoin ketjujen kunto, lukkojen toimivuus, kivien istutukset ja helminauhoissa silkkilangan kunto.
Korjaus
Jalometalliesineitä ei tule koskaan antaa kotinikkarille tinajuotoksin korjattavaksi. Tina ja lyijy pilaavat jalometallit käyttökelvottomiksi. Kun koru tai muu jalometalliesine jätetään liikkeeseen korjattavaksi, siitä kannattaa pyytää asianmukainen vastaanottokuitti, johon on merkitty mahdollisimman tarkat tiedot esineestä. Työstä kannattaa pyytää etukäteen hinta-arvio ja kysyä myös mahdollisten leimojen säilymisestä toimenpiteiden aikana. Häviävien leimojen tilalle on aina mahdollista saada uudet joko kultasepältä tai tarkastuslaitokselta. Oppaan ilmestyessä esinettä säilytettiin ilmoitetusta valmistumispäivästä kolme kuukautta, minkä jälkeen se toimitettiin löytötavaratoimistoon.
7 · Hyvinvointi
Korut ja allergia
Pääsääntö allergioiden osalta on, että mitä jalommasta metallista koru on tehty, sitä vähemmän on pelkoa allergioista tai yliherkkyysreaktioista. Yleisin allergian aiheuttaja koruissa on nikkeli.
Korujen käyttö voi joskus aiheuttaa myös muita haittoja. Ontot korut ja punotut ketjut keräävät epäpuhtauksia, leveät sormukset hiostavat, ja huolimattomasti viimeistellyissä esineissä voi olla teräviä reunoja tai kuvioita, jotka hankaavat ihon punaiseksi ja araksi.
Lävistyksiä — korvien rei’ityksiä, napakoruja ja muita vastaavia — kannattaa hankkia vain asiantuntijan luona. On syytä muistaa, että lävistys on aina avohaava, johon joutuu helposti bakteereja epäpuhtaissa oloissa. Lävistystä on myös jaksettava hoitaa kärsivällisesti ja huolella.
8 · Neuvonta
Mistä saa lisätietoa
Seuraavat tahot tarjosivat tietoa ja palveluja oppaan ilmestyessä. Organisaatioiden nimet ja tehtävät ovat voineet muuttua.
Tukes
- alaa valvova viranomainen
- rekisteröi jalometallialan valmistajat ja maahantuojat
- tekee markkinavalvontaa eli tarkastaa myynnissä olevia tuotteita
- osallistuu kehitys- ja tutkimustyöhön
- antaa ohjeita ja tiedottaa.
Muut viranomaiset
- Kuluttajavirasto ja kunnalliset kuluttajaneuvojat
- terveystoimi ja terveystarkastajat.
Tarkastuslaitokset
- tekevät analyyseja muun muassa jalometalleille
- leimaavat jalometallituotteet.
Alan liitot ja yhdistykset
- Suomen Kultaseppien Liitto ry
- Suomen Kelloseppien Liitto ry
- Suomen Kello- ja Jalometallikauppiaat ry
- Käsi- ja taideteollisuusliitto
- Kaivertajat ry.
Yritykset
- metalleja tutkivat, puhdistavat ja toimittavat yritykset
- kiviä tutkivat yritykset
- jalometallikauppiaat
- jalometallituotteiden maahantuojat
- valmistajat.
Oppilaitokset
Oppaan ilmestyessä varsinaiseen kultasepän ammattiin valmistavia oppilaitoksia olivat:
- Lahden ammattikorkeakoulu / Muotoiluinstituutti
- Lahden käsi- ja taideteollisuusoppilaitos
- Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus.
Myös monet käsityö- ja taideteollisuusoppilaitokset antoivat valmiuksia työskennellä jalometallialalla.
Harrastuspiirit
- kultaseppien kerhot
- kivikerhot
- kansalaisopistojen koruntekokurssit.
9 · Hakusanat