Tälle sivulle on koottu harvinaisia löytöjä ja muita erikoisuuksia. 

"VANHA" TARKASTUS JA VUOSILEIMA 1810
Porvoolaisen Gustaf Granfeltin leimaamassa lusikassa vuodelta 1810 on tarkastusleimana ruotsinvallan aikainen kolmen kruunun leima ja vuosileimana niin ikään ruotsinvallan aikaisen vuosileimajärjestelmän D3. Todennäköisesti esine on leimattu heti alkuvuodesta 1810 ennen kuin uudet yhden kruunun tarkastusleimat oli valmistettu ja samassa yhteydessä siirrytty uuteen vuosileimajärjestelmään, jossa aakkoset aloitettiin uudestaan alusta (A=1810).

W5
Vuosileimasarjaamme ei kuulu kirjainta W.

TUPLAKRUUNU
Ensimmäinen tarkastusleima ei ole osunut aivan kohdalleen.

TUPLAPAIKKAKUNTA
Paikkakuntaleima lyöty kahteen kertaan.

PITOISUUS 79
Vuosina 1853-1891 käytössä olivat vain leimat 84 ja 78. Leima 79 ei ole ollut koskaan virallisesti käytössä.

813H, UH, 750
Hopealusikkaan on leimattu vahingossa paikkakunta- ja vuosileiman sijaan muita leimoja.

MILLENIUM
Inspecta Oy:n vapaaehtoisella juhlaleimalla yksilöitiin vuonna 2000 valmistettuja koruja ja korusarjoja. Sen saivat vain asetuksen mukaisesti testatut ja tarkastusleimatut tuotteet. Merkin on suunnitellut kultaseppämestari Pia-Mari Laamanen. Milleniumleima kuvassa leimasarjan viimeisenä.

G.SIDOROW 
Leimasarjan jälkeen on leimattu lusikan omistajan nimi, G.SIDOROW.

KAKSOISLEIMAUS CG + AK vuodelta 1864
Kultasepän leski sai miehensä kuoleman jälkeen jatkaa verstaan pitoa töissä olleiden kisällien avustuksella. Porvoolainen kultasepänleski Carolina Granbom leimasi leskenä verstasta pitäessään vuosina 1858–1867 omalla nimileimallaan CG. Hänen miehensä Adolf Granbom oli käyttänyt nimileimaa AG vuosina 1851–1858. Kuvan lusikassa vuodelta 1864 on Carolina Granbomin leima CG ja tunnistamaton leima AK. Tämä on todennäköisesti lusikan tehneen kisällin oma leima.

JALOMETALLITOIMISTON LEIMA
Vuonna 1980 voimaan tulleen asetuksen mukaan "Milloin muu kuin yleiseen kulutukseen tarkoitettu jalometallituote tarkastetaan ja jos se on voimassa olevien säännösten ja määräysten mukainen, on se varustettava tarkastus-, pitoisuus- ja vuosileimalla sekä jalometallitoimiston toimistopäällikön nimileimalla." Kuvan EL-monogrammileimaa (kuvassa tarkastusleiman ja pitoisuusleiman välissä) käytettiin vuosina 1980-1986 toimistopäällikkö Elsi Lindahlin aikana. Lindahlin seuraajien leimat löytyvät Tukesin kuviollisten nimileimojen luettelosta numeroilla 235 ja 304.

HjF
Ulkomailla valmistettu ja sieltä tuotu hopeaesine, jonka pitoisuus on 830. Numero 2487 on valmistajan malli- tai sarjanumero. Koska Suomessa pitoisuusleima tähän aikaan (1907) oli 813H, on esine leimattu maahantuojan (Fagerroos) toimesta tällä leimalla. Tarkastusleima normaalilla sydämen muotoisella pohjalla, soikea tuontitavaran tarkastusleima tuli käyttöön vasta vuonna 1925.

KÄSITYÖ
Tällä leimalla halutaan erityisesti korostaa, että esine on tehty käsityönä.

SUOMENLINNA
Leimaa käyttää "paikkakuntaleimana" Suomenlinnassa toimiva kultasepänalan yritys. Kuva-aihe on yleisesti käytössä oleva Suomenlinnan tunnus.

SUNDQVIST
Veljekset Sundqvist käytti usein 1930-luvulla kokonimileimansa yläpuolella kahdeksankulmaista kotimaisen tuotteen alkuperämerkkiä. Vuonna 1932 käyttöön tulleen merkin oli kehitellyt Kotimainen työ ry ja piirtänyt Matti Björklund (sittemmin Visanti).

 
Pd  A.TILLANDER
Oy A.Tillander Ab käytti Pd-leimaa palladiumista valmistetuissa koruissa ennen kuin palladiumista tuli leimausasetuksen alainen jalometalli vuonna 2009.

PT  A.TILLANDER
Oy A.Tillander Ab käytti PT-leimaa platinasta valmistetuissa koruissa ennen kuin platinasta tuli leimausasetuksen alainen jalometalli vuonna 1977.

80

RISTAUSNUMERO
Eräät valmistajat ovat käyttäneet tekemissään koruissa ja muissa esineissä ns. ristausnumeroa. 
Myymälässä olevat esineet on helposti pystytty tunnistamaan ristausnumeron perusteella. Erityiseen ristausluetteloon on esineestä merkitty tarkemmat tiedot, kuten esimerkiksi työn hinta, kivet, paino, piirroksen numero, työn tehnyt seppä yms.

925S
Kupittaan Kullan ulkomaanvientiin valmistama koru. Korussa norjalainen hopeapitoisuusleima 925S.

KAKSI PITOISUUSLEIMAA
Hopealusikkaan on leimattu kaksi pitoisuusleimaa, 13L ja 813. Uusi tuhannesosaleima 813 tuli käyttöön vuonna 1892, jolloin lusikka on leimattu. Lusikassa on kuitenkin lisäksi myös vanha luotimääräinen 13L leima.

SYDÄMEN MUOTOISET LEIMAT
Helsinkiläinen Konstantin Liljeström on käyttänyt valmistamassaan lusikassa vuodelta 1894 leiman pohjamuotoina sydäntä, paitsi paikkakuntaleimassa vaakunakilpeä. Tämä oli vielä mahdollista, sillä vasta seuraavana vuonna 1895 tulivat voimaan määräykset pitoisuusleimojen pohjamuodoista. Hopealeimojen tuli olla suorakulmaisella pohjalla ja pitoisuuden osoittavien numeroiden yhteyteen lisättiin H-kirjain.

SUOMALAISET JA NORJALAISET LEIMAT
Turkulaisen Suomen Kultasepät Oy:n maahantuoma lusikka, jossa suomalaiset leimat lyöty norjalaisten leimojen molemmin puolin. Suomessa tehdyssä tuontitarkastusleimauksesta huolimatta on suomalainen pitoisuusleima 813H jäänyt lyömättä.
Leimat: Suomen Kultasepät Oy, tuontitarkastusleima, NM=Norsk mönster/norjalainen design, norjalainen pitoisuusleima 830S, pikari=valmistajaleima Thorvald Marthinsen Sölvvarefabrikk, N=Norjassa valmistettu tuote, A=Turun paikkakuntaleima, K6=vuosileima 1939.

HETTA

INARI

L.
Suomen Kultasepät Oy:n Turussa vuonna 1901 leimaaman lusikan leimasarjan viimeisenä leimana on L. Leiman merkitys on tuntematon.

VALKOVUOKKO
Sirokorun/Diacastin kehittämässä ja käyttämässä EcoAct-hopeassa käytetty valkovuokkoleima. Vaikka EcoAct-hopean hienopitoisuus on 965 promillea, ovat tuotteet leimattu lainsäädännön mukaisesti 925 leimalla. Leima on tullut käyttöön vuonna 2008.

KAIVERRETTU NIMILEIMA
Suomessa tuontitarkastusleimattu esine, jossa nimileima JE on kaiverrettu punsselilla lyönnin sijaan.
Leimat: hopeapitoisuusleima 813H joka lyöty ulkomaalaisen hopeapitoisuusleima 830 päälle, tuontitarkastusleima joka lyöty ulkomaalaisen valmistajaleiman päälle, tuntematon nimileima JE, paikkakuntaleima Helsinki, vuosileima X5=1927.

LUSIKKAKOKO
Helsinkiläinen kultaseppä Fagerroos käytti pikkulusikoissa lusikan koon ilmaisevaa numerointia 1890-luvulla. Esimerkiksi 0=126mm, 2= 133mm ja 4=140mm.

PISTE LEIMOISSA

Pisteiden käytöstä leimojen yhteydessä ei ole olemassa mitään määräyksiä.

Nimileimoissa pisteitä ja kaksoispisteitä esiintyy varsinkin vanhimmissa leimoissa. Piste voi olla joko kirjainten alareunassa tai ylempänä kirjainten keskikohdalla. Samalla sepällä saattoi olla työskentelyaikanaan käytössä sekä pisteettömiä että pisteellisiä leimoja. Esimerkiksi Sortavalassa Elias Jokinen leimasi pisteettömänä vuonna 1891 (EJ), mutta 1902 hänen leimassaan on pisteet (E.J.). Myös pisteiden määrä ja paikka saattoivat vaihdella. Helsinkiläisellä Tillanderin kultasepänliikkeellä on ollut käytössä versiot AT, AT. ja A.T. leimastaan. Yleensä piste kuvaa nimen lyhennystä, mutta Kuopiossa eräs kultaseppä lisäsi pisteen myös koko sukunimensä jälkeen (J.V.TOIVANEN.). Kaksoispistettä käytettiin yleisesti varsinkin vanhoissa leimoissa. Kaksoispiste oli yleisimmin nimikirjainten välissä (G:H ja C:G:N), mutta joskus myös lopussa (F.B:). Myös etunimen kirjaimen ja sukunimen välissä saatettiin kaksoispistettä käyttää (G:BRUMMER ja H:I:TÖRNROTH). Vanhojen leimojen pisteiden sijainteihin voi tarkemmin tutustua kirjoista, joihin leimoja on kuvattu piirroksin tai valokuvin. Tällaisia kirjoja ovat esimerkiksi Tyra Borg, Guld- och silversmeder i Finland (1935) ja Raimo Fagerströmin kirja Hopeaa Suomen kansallismuseon kokoelmissa (2000).

Vanhimmat vuosileimat olivat pääsääntöisesti pisteettömiä, mutta joitakin yksittäistapauksia tunnetaan, esimerkiksi Turussa leimattu vuosileima vuodelta 1846 (N.2). Pisteen käyttö vuosileimoissa yleistyi vasta 1800-luvun lopussa. Piste saattoi olla vuosileimassa vain kirjaimen jälkeen (U.4), kirjaimen ja numeron jälkeen (B.5.) tai vain numeron jälkeen (O4.). Pisteen käyttö vuosileimoissa harvinaistui jo 1930-luvulla.

Myös pitoisuusleimojen yhteydessä on käytetty samoihin aikoihin kuin vuosileimoissakin pisteitä. Yleensä piste oli numeroiden jälkeen (813.H), mutta piste saattoi olla lisäksi myös kirjaimen jälkeen (870.H.). Pisteiden käyttöä on myös paikkakuntaleimojen yhteydessä, esimerkiksi Loviisan kirjainleimassa (L.), leima esiintyy kuitenkin yleisemmin ilman pistettä (L).