Suositut sivut

Ensimmäiset vuosileimat tulivat käyttöön 1700-luvulla. Aluksi suuremmilla kaupungeilla oli omat järjestelmänsä, kunnes koko valtakunnassa siirryttiin yhtenäiseen järjestelmään vuonna 1759. Tämä vuosi sai kirjaimen A, seuraava vuosi kirjaimen B jne. Aakkosten läpikäynnin jälkeen aloitettiin uudestaan A kirjaimesta, mutta toisen kierroksen merkiksi lyötiin kirjaimen lisäksi numero 2, esimerkiksi vuosi 1783 merkittiin A2 (tai 2A).

Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle aloitettiin vuonna 1810 aakkoset uudestaan alusta, vuosi 1810 merkittiin kirjaimella A. Tällä hetkellä aakkosia ollaan läpikäymässä jo yhdeksättä kertaa; vuoden 2016 vuosileima on P9.

Pitoisuusleiman historia juontaa 1600-luvulle ja oltermanninviivaan, joka syntyi, kun jalometalliesineestä otettiin pitoisuusnäyte.

Kullasta ja hopeasta käytettiin jalometalliesineissä aluksi vain yhtä pitoisuutta. Kultaesineitä alettiin valmistaa usealla pitoisuudella 1600-luvun lopulla ja hopeaesineitä 1850-luvulla. Kun jalometalliseoksia alettiin tehdä eri pitoisuuksilla, otettiin käyttöön viralliset pitoisuusleimat. Hopealeimoiksi tuli vanha luotimittayksikön 13 L ja venäläisperäiset 78 ja 84 zolotnik.

1890-luvulla siirryttiin metrijärjestelmän myötä pitoisuuksissa tuhannesosaleimoihin, esimerkiksi hopeassa leimaan 813H. Tämä tarkoittaa, että esine oli valmistettu seoksesta, jonka hopeapitoisuus oli vähintään 81,3 %, lopun ollessa yleisimmin kuparia.

Vuosina 1895–2008 kultaleimat olivat määräysten mukaan soikealla pohjalla ja hopealeimat suorakaiteen muotoisilla. Vuodesta 2009 lähtien leiman pohjamuoto on ollut vapaa.

1600-luvulta lähtien oli tapana, että ammattikunnan vanhin, eli Oltermanni, tarkasti jalometalliesineen pitoisuuden. Tarkastusleiman ensimmäinen muoto oli niin sanottu oltermanninviiva, jonka sahanterämäinen kuvio syntyi, kun Oltermanni otti kaivertimella esineestä näytteen.

Oltermanninviivan korvasi vuonna 1754 valtakunnallinen kolmen kruunun tarkastusleima. Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle kolme kruunua vaihtui yhdeksi kruunuksi vuonna 1810. Tämä kruunuleima on edelleen käytössä tarkastusleimana.

Aiemmin, 1925–1998, oli myös käytössä tuontitavaroille oma soikealla pohjalla oleva tarkastusleima. Vientitavarat saatettiin puolestaan vuosina 1974–1998 tarkastusleimata kulmikkaalla pohjalla olevalla tarkastusleimalla.

Esineiden valmistuksessa on käytetty hopean lisäksi myös halvempia hopealta näyttäviä metalleja. Tälläiset esineet tunnistaa yleensä leimoista.Yleisin hopealta näyttävä seos on alpakka, jonka kauppanimenä on usein harhaanjohtava "uusihopea". Näissä seoksissa hopeavärin aikaansaa yleensä nikkeli. Usein alpakka esineet ovat pinnaltaan hopeoituja.

Tälle sivulle on koottu harvinaisia leimalöytöjä ja muita erikoisuuksia.

Kuvioleimat ovat nimensä mukaisesti erinäköisiä kuvioita, kuten esimerkiksi Kultakeskuksen leijona. Ryhmään kuuluu myös monogrammeja sekä kirjainleimoja vuosilta 1940-2000, joissa on käytetty tavallisista "tikkukirjaimista" poikkeavia kirjainmuotoja, kuten Kultaseppäkoulun kaunokirjoitusmallinen K-kirjain.

Ajankohtaista

6.12.2015

Tervetuloa uusille, uudistuneille ja mobiiliystävällisille sivuille 6.12.2015

Leimahaku

NIMILEIMA

 
 

PAIKKAKUNTA

 
 
 
 

Etkö löydä etsimääsi leimaa? Pyydämme ystävällisesti tutustumaan ohjeisiin!

OHJEET

 

Työtämme tukee

Tukes
Bukowski
Suomen Kultaseppien Liitto
Kultakeskus
Tarkiainen
Kalevala Koru
Kelloseppäkoulu

Ota yhteyttä



Leimat.fi
Sähköposti: info@leimat.fi